Kilpailukykysopimus astuu voimaan

Kilpailukykysopimus sai viimeisen sinettinsä, kun Metalliliiton valtuusto hyväksyi oman neuvottelutuloksensa 10.6. ja sopimus saavutti näin riittävän kattavuuden. Sadan prosentin kattavuutta ei tämäkään sopimus saavuta: osa palkansaajajärjestöistä on jo etukäteen ilmoittanut olevansa kikyn ulkopuolella, ja tämän lisäksi osalla kikyssä mukana olevista ammattijärjestöistä on vielä auki olevia sopimuksia. Todennäköisesti loputkin sopimusratkaisut tulevat noudattelemaan kilpailukykysopimuksen sisältöä, ja tällä voi olla vielä vaikutusta maan hallituksen lupaamien veronkevennysten suuruuteen.

Tehyn osalta kaikilla suurimmilla sopimusaloilla on tehty kikyn mukaiset sopimukset. Ulkopuolella ovat vielä yksityisen hammashoidon sopimukset ja YTHS. Niiden osalta neuvottelut jatkunevat kesän jälkeen.

Kunta-alan ratkaisussa sovittiin työajan pidennyksestä, lomarahaleikkauksesta, työaikapankin käyttöönotosta ja paikallisesta sopimisesta. Sopimusratkaisu astuu voimaan 1.2.2017 ja on voimassa 12 kk.

Työajan pidennyksen osalta pääsopijajärjestöt esittivät, että pidennettäisiin viikottaista työaikaa, koska se on jäsenten keskuudessa koettu vähiten kivuliaana työajan pidentämisen tapana. KT:n tavoitteena oli aivan kalkkiviivoille asti lomapäivien leikkaus ja/tai arkipyhien vähentäminen. Lopulta ratkaisu oli KVTES:ssä pääsopijajärjestöjen esityksen mukainen. Alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa päädyttiin osin toisenlaisiin ratkaisuihin, koska niissä on pääsäännöstä poikkeavia työaikamuotoja. Työajan pidennyksen osalta ratkaisu on voimassa toistaiseksi.

Julkisen sektorin osalta kikyn kivuliain osa on lomarahan määräaikainen leikkaus 30 %:lla vuosina 2017 – 2019. Kuntasektorilla tästä tehtiin erillinen virka- ja työehtosopimus, joka on voimassa 1.2.2017 – 30.9.2019. Leikkaus tehdään lomanmääräytymisvuosina 2016 – 2017, 2017 – 2018 ja 2018 – 2019 ansaituista lomarahoista – ei kuitenkaan, jos työsuhde ehtii päättyä ennen 1.2.2017. Lomarahaleikkaus on määräaikainen, eikä se jatku enää lomavuoden 2019 jälkeen. Tästä kertoo sekin, että KVTES:n lomarahaprosentteja ei muutettu KVTES-sopimuskirjaan, vaan siellä on viittaus lomarahaleikkauksesta tehtyyn erilliseen ja määräaikaiseen virka- ja työehtosopimukseen.

Työaikapankista tulee uusi määräys KVTES III lukuun. Sen mukaan työaikapankista sovitaan paikallisesti, ja siihen liittyminen perustuu aina työntekijän vapaaehtoisuuteen. KT ja pääsopijajärjestöt ovat laatineet yhteiset ohjeet työaikapankkisopimuksen sisällöstä; niitä täydennetään tarvittaessa Tehyn omalla ohjeistuksella.

Kunta-alan sopimukset mahdollistavat jo nyt paikallisen sopimisen lähes kaikista asioista toisin kuin valtakunnallisessa sopimuksessa on määrätty. Siksi kuntapöydässä ei pidetty tarpeellisena laajentaa paikallista sopimista esim. kriisilausekkeella, vaikka kiky-sopimuksen tavoitteena olikin paikallisen sopimisen lisääminen. KT ja pääsopijajärjestöt laativat yhteisen yleiskirjeen, jossa kannustetaan paikalliseen sopimiseen myös työnantajan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa – tällöin sopimisen tavoitteena on työpaikkojen turvaaminen. On syytä muistaa, että paikallinen sopiminen perustuu jatkossakin molempien osapuolten vapaaehtoisuuteen, eikä tarkoitus ole siirtyä miltään osin ”pakkosopimiseen”. Koska paikallista sopimista ei laajennettu, ei myöskään luottamusmiesten toimintaedellytyksiin tullut muutoksia.

Neuvottelukierros oli poikkeuksellisen haastava erityisesti siksi, että palkansaajat joutuivat luopumaan osasta etuuksiaan Suomen kilpailukyvyn kehittämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Nähtäväksi jää, toteutuvatko nämä tavoitteet. Voi kuitenkin todeta, että palkansaajat ovat nyt oman osansa tehneet, ja loppu jää maan hallituksen ja yritysten käsiin. Lomarahaleikkauksen vuoksi julkisen sektorin palkansaajien ostovoima laskee – veronalennuksista huolimatta – noin 1,5 %:lla tulevina vuosina. Lopputulos on toki parempi kuin hallituksen aiemmat pakkolakikaavailut, mutta jäsenten ostovoiman laskeminen ei koskaan ole ammattijärjestön kannalta toivottava lopputulos. Edunvalvontaa joudutaan kuitenkin aina tekemään ajassa ja niissä olosuhteissa, jotka yhteiskunnassa vallitsevat.

Nyt on aika suunnata katseet tulevaan. Sote-uudistus on valtava mullistus tehyläisten edunvalvonnan kannalta, niin sopimus- ja neuvottelujärjestelmän kuin sopimusten sisällönkin kannalta. Mitä sopimuksia tulevissa työnantajakokonaisuuksissa sovelletaan, kuka ne neuvottelee ja millaisia palkkaus- ja muita määräyksiä sopimuksissa tulee olla? Näitä meidän on syytä yhdessä pohtia tulevan vuoden aikana. Seuraavalla neuvottelukierroksella sote-uudistus on jo vuoden verran lähempänä.

Jukka Maarianvaara
Edunvalvontajohtaja