Antti Palola: Mistä on kysymys?

Mistä on kysymys?

Perjantaina Helsingin Rautatientorilla järjestetään suurmielenosoitus hallituksen kaavailemia toimenpiteitä vastaan. Jo etukäteen #stop-tapahtuma on herättänyt suurta huomioita, mielenkiintoa ja myös kritiikkiä. Mistä oikein on kysymys?

Hallitus aikoo muun muassa leikata viikonloppu- ja ylityökorvauksia, rajoittaa pidempien lomien vuosilomaoikeutta, muuttaa arkipyhät palkattomiksi ja pakottaa sairastamaan ilman korvausta. Lisäksi hallitus alentaa roimasti yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja uskoo näin saavansa vientiteollisuuteemme puhtia. Tavoitteena on 5 prosentin parannus Suomen kilpailukykyyn.

Lisäksi hallitus on ilmoittanut toimeenpanevansa uudistukset voimaan pakkolaeilla. Tavoite on, että mikä lainsäädännöllä määrätään, sitä ei työmarkkinapöydissä toisin työ- ja virkaehtosopimuksilla voi sopia. Tämä on ennenkuulumatonta suomalaisessa sopimusjärjestelmässä.

Tähän asti työ on ollut valtiovallan erityisessä suojelussa ja lait on tehty heikoimpien turvaksi. Nyt hallitus asettuu työnantajan puolelle ehdotellessaan pakkolakeja ja työehtojen heikennyksiä. Hallitus asettuu vahvemman vallan puolustajaksi.

Eri puolilla on jo laskettu toimenpiteiden vaikutuksia. STTK-laisen Toimisen perheen lompakkoon hallituksen toimet tekisivät noin 115 euron loven kuukaudessa. Vuositasolla se olisi reilusti toista tonnia.

Jos Toimisten lompakko kevenisi tuon verran, silloin pysyy moni hankinta hyllyssä eikä kaupan, ravintolan, leffateatterin tai vapaa-ajan tapahtuman ovea avata.

Yle puolestaan on laskenut, että ammattiryhmissä suurin menettäjä olisivat kätilöt. Vauvat eivät piittaa siitä, syntyvätkö ne yöllä vai päivällä, arkena vai sunnuntaina. Maailman pienimmän lapsikuolleisuuden maassa se ei kuitenkaan haittaa vaan hommat on organisoitu niin, että tänne on turvallista syntyä.

***

Suomi tarvitsee lisää kilpailukykyä vientiteollisuuteen. Tuotteemme eivät käy kaupaksi, osin ne ovat tuotteita, joita muut eivät halua – siis vääriä. Kun muualla kulutustavara käy kaupaksi, Suomi veisi koneita ja laitteita. Teollisuutemme rakenne on mitä on, mutta maailmaa se ei tällä hetkellä palvele. Myöskään palvelupuoli ei vedä.

On täysin mahdoton käsittää, miten nämä tunnistettavat vientiteollisuuden ongelmat tai ns. kustannuskilpailukykyongelmat paranisivat missään määrin merkittävästi leikkaamalla pieni- ja keskituloisen, etupäässä julkisella sektorilla työskentelevän naisen ja miehen palkkoja, lomia ja ylityökorvauksia. Näin hallituksen keskeiset ministerit meille nyt aikomuksiaan perustelevat.

Asioiden välinen yhteys jää hyvän mielikuvituksen varaan. Varmaa on vain se, että toimeentulo-ongelmat lisääntyvät, ostovoima heikkenee ja siten kaupoissa käynti vähenee. Se puolestaan tietää lisää työttömyyttä kun kauppa ei käy.

Lähes olemattomaksi jäisi myös vientiteollisuuden työllisyyden kasvu, vaikka lähihoitajan, sairaanhoitajan, poliisin, palomiehen tai kunnanviraston sihteerin palkkoja sekä lomia nyt leikattaisiin.

Toinen, periaatteellisesti valtava muutos sisältyy hallituksen ehdotukseen säätää näistä heikennyksistä pakkolaeilla. Se tarkoittaa, että hallitus haluaa murtaa suomalaisen työmarkkinoiden sopimusoikeuden keskeisimmän periaatteen.

***

Ei siis ihme, että palkansaajat kaikissa ammattiryhmissä ovat nyt liikkeellä. Totta on, että yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat kahdesti kariutuneet ja totta on, että hallitus nyt vain tekee sen, mitä se kertoi tekevänsä, jos työmarkkinapöydissä ei tulosta synny.

Miksi yhteiskuntasopimus sitten kariutui? Oma näkemykseni on, että työnantajat eivät halunneet edes keskustella saati sopia mistään palkansaajien esityksistä rakentaa tavoiteltu 5 prosentin kilpailukykyloikka. Neuvottelujen aikaan ihmettelin ääneen työnantajien passiivisuutta. Nyt se kaikki on ymmärrettävää: työnantaja tiesi tai sitten vain laski, mitä kaikkea on tarjolla, jos ei neuvotella.

***

Kuvasin polun, joka on johtanut siihen, että ensi perjantaina osoitamme yhdessä mieltä hallituksen kaavailuja vastaan. Olen koko ajan sanonut ja sanon edelleen, että asiat pitäisi kyetä neuvottelemaan ja sopimaan, mutta näköjään hallitus ja työnantajat pakottavat osapuolet riitelemään ja repimään. Mielenilmaus on poliittinen ja täysin vapaaehtoinen kaikille osallistujille. Jotenkin tuntuu siltä, että meitä vapaaehtoisia tulee olemaan enemmän kuin paljon.

Muutamat liitot ovat ilmoittaneet työtaisteluista ensi viikolla samanaikaisesti mielenilmauksen kanssa. Näistä asioista jokainen liitto päättää itse.

Nyt on paljon kiviä kengissä. Ne pitäisi ravistaa pois, unohtaa arvovaltakysymykset ja ottaa järki käteen. Järkeä on neuvotella, järjettömyyttä asettaa kansalaiset vastakkain ja sitä kautta lisätä rauhattomuutta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Antti Palola

STTK:n puheenjohtaja