Ajankohtaista

Tehyläisten toimintaympäristö on tänä vuonna monin tavoin haasteellinen. Taloustilanne tuskin helpottuu merkittävästi, ja kuntatalous on vaikeuksissa laskevien verotulojen ja valtionosuusleikkausten vuoksi. Useat kunnat ovat jo käynnistäneet tai käynnistämässä erilaisia säästötoimia. Tehy ei tee säästösopimuksia työnantajien kanssa. Työnantaja vastaa toiminnan organisoinnista, ja tämä koskee myös mahdollisia säästötoimia. Tehyn tavoite on parantaa jäsentensä työsuhteen ehtoja, ei huonontaa niitä. Työnantajien tulisi kantaa huolta työpaikkojen vetovoimasta, eivätkä säästötoimet ole omiaan lisäämään kuntien houkuttelevuutta työnantajina.
Henkilöstömitoitus on yhtä lukuarvoa laajempi asia. Mikään luku yksinään ei riitä takaamaan palvelujen laatua eri muotoisissa palveluissa. Pysyvien vähimmäismitoitusten taustalla on virheellinen oletus, että palvelun konteksti pysyy samana, vaikka ympäröivä yhteiskunta, hoitoteknologiat, tuotantotavat ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat. Yleisesti käytettyjä käsitteitä ja palvelumuotojen sisältöjä ei ole määritelty ja vertailukelpoinen tilastotieto on puutteellista. Asiakkaan kannalta ammattitaidolla yksilöllisesti tuotettua palvelua tulee olla tarvittaessa ja riittävästi saatavilla. Palvelujen joustavassa tuottamisessa tarvitaan lakivalmistelun ohessa vielä paljon yhteistä moniammatillista keskustelua, kehittämistä ja yhteensovittamista, jossa osaltaan tämänkin selvitys toimii tukena. Tehyn selvityksestä on hyötyä nyt ajankohtaisessa keskustelussa, joka koskee lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Selvitykseen on koottu kansainvälisen ja kansallisen kirjallisuuskatsauksen muodossa tutkittua tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömääristä, koulutuksesta, mitoituksista ja rakenteista erilaisissa toimintaympäristöissä. Niiden perusteella on osoitettavissa, että hyvää palvelua ei synny ilman asiantuntevaa ja osaavaa riittävästi koulutettua ammattihenkilöstöä, joka on oikeassa suhteessa palvelun tarpeeseen. Tuulariitta Ruontimo, asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala
Hallitus esittää isyysvapaan pidentämistä siten, että vain isän käyttöön tarkoitettua vapaata olisi jatkossa 54 arkipäivää. Isyysvapaan ajalta maksetaan ansiotuloihin perustuvaa isyyspäivärahaa. Uudistuksella ei ole tarkoitus lyhentää äitiys- tai vanhempainvapaata, vaan tavoitteena on lisätä isien pitämiä perhevapaita ja selkeyttää perhevapaajärjestelmää. Ainoastaan isille tarkoitettu 54 arkipäivän vapaa ja sen ajalta maksettava päiväraha korvaisivat nykyisen isyysvapaan ja isäkuukauden, joiden yhteispituus on myös ollut korkeintaan 54 arkipäivää. Muutos tarkoittaisi kuitenkin käytännössä kahden viikon pidennystä vanhempainvapaaseen, kun isän täysimittainen vapaa ei enää edellyttäisi 12 vanhempainrahapäivän säästämistä isälle. Uudistuksella ei ole vaikutusta kumman tahansa vanhemman käyttöön tarkoitetun vanhempainvapaan pituuteen. Jos isä jatkossa käyttäisi koko isyysrahakauden vanhempainrahakauden perään, lapsi olisi vanhempainrahakauden päättyessä lähes vuoden ikäinen. Jatkossakin isä voisi pitää 18 isyysvapaapäivää yhtä aikaa äidin vapaan kanssa. Nämä päivät voisi jakaa enintään neljään jaksoon. Loput 36 päivää voitaisiin jakaa enintään kahteen jaksoon. Äiti tai isä voisi hoitaa lasta kotona hoitovapaalla tai lapsi voisi olla päivähoidossa ennen kuin isä jää isyysvapaalle. Päivähoitopaikan voisi säilyttää isyysvapaan ajan. Koko isyysvapaa olisi pidettävä ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta eikä sitä voisi siirtää toiselle vanhemmalle. Isyysvapaa olisi lapsikohtainen siten, että uuden lapsen syntyminen perheeseen ei enää lakkauttaisi isän oikeutta isyysrahaan edellisen lapsen perusteella. Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 17.9.2012 ja uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2013. Hallituksen esitys HE 111/2012 Niina Nurminen, lakimies, edunvalvontatoimiala
https://www.tehy.fi/@Bin/21289333/Tehy_tyonjakokortti.pdf
RSS ATOM