Ajankohtaista

Uusi vuosilomalaki tulee voimaan 1.5.2013. Vuosilomalain muutokset koskevat niin sanottua sairauskarenssia sekä lomapalkan laskemista. Sairauskarenssia koskeva muutos tulee voimaan 1.10.2013. Muutoksen perusteella vuosilomansa aikana sairastuneella työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa tai sen osa siirretyksi jo ensimmäisestä sairauspäivästä lukien. Siirtoa on pyydettävä ilman aiheetonta viivytystä ja työkyvyttömyys on vaadittaessa osoitettava luotettavalla selvityksellä, esimerkiksi lääkärintodistuksella. Kuitenkin vain vuosilomalain mukaan ansaittua vuosilomaa voi siirtää, joten työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuviin pidempiin vuosilomiin voidaan edelleen soveltaa karenssia. Vuosilomalain toinen muutos koskee kuukausipalkkaisia työntekijöitä, joiden työaika ja palkka ovat muuttuneet esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläkkeen tai osittaisen hoitovapaan perusteella. Ennen muutosta lomapalkka on määräytynyt loman alkamishetken mukaan, mutta vastaisuudessa lomapalkka määräytyy sen mukaan, milloin työaika ja palkka ovat muuttuneet. Mikäli työaika ja palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikana, lomapalkka lasketaan lomanmääräytymisvuoden palkan mukaan prosentteina. Jos muutos on tapahtunut lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen ennen vuosiloman alkua, lasketaan lomapalkka ennen muutosta olleen palkan perusteella. Lakiin sisältyy siirtymäsäännös, jonka perusteella voimassa olevien työ- ja virkaehtosopimusten mukaisia sopimusmääräyksiä saadaan soveltaa kuluvan sopimuskauden päättymiseen saakka, vaikka määräykset poikkeavatkin lain säännöksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vuosilomamuutokset tulevat tehyläisten osalta voimaan vuoden 2014 puolella, kun uusi työehtosopimuskausi alkaa. Mirja Kinnunen, lakimies, edunvalvontatoimiala
Tehyläisten toimintaympäristö on tänä vuonna monin tavoin haasteellinen. Taloustilanne tuskin helpottuu merkittävästi, ja kuntatalous on vaikeuksissa laskevien verotulojen ja valtionosuusleikkausten vuoksi. Useat kunnat ovat jo käynnistäneet tai käynnistämässä erilaisia säästötoimia. Tehy ei tee säästösopimuksia työnantajien kanssa. Työnantaja vastaa toiminnan organisoinnista, ja tämä koskee myös mahdollisia säästötoimia. Tehyn tavoite on parantaa jäsentensä työsuhteen ehtoja, ei huonontaa niitä. Työnantajien tulisi kantaa huolta työpaikkojen vetovoimasta, eivätkä säästötoimet ole omiaan lisäämään kuntien houkuttelevuutta työnantajina.
Henkilöstömitoitus on yhtä lukuarvoa laajempi asia. Mikään luku yksinään ei riitä takaamaan palvelujen laatua eri muotoisissa palveluissa. Pysyvien vähimmäismitoitusten taustalla on virheellinen oletus, että palvelun konteksti pysyy samana, vaikka ympäröivä yhteiskunta, hoitoteknologiat, tuotantotavat ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat. Yleisesti käytettyjä käsitteitä ja palvelumuotojen sisältöjä ei ole määritelty ja vertailukelpoinen tilastotieto on puutteellista. Asiakkaan kannalta ammattitaidolla yksilöllisesti tuotettua palvelua tulee olla tarvittaessa ja riittävästi saatavilla. Palvelujen joustavassa tuottamisessa tarvitaan lakivalmistelun ohessa vielä paljon yhteistä moniammatillista keskustelua, kehittämistä ja yhteensovittamista, jossa osaltaan tämänkin selvitys toimii tukena. Tehyn selvityksestä on hyötyä nyt ajankohtaisessa keskustelussa, joka koskee lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Selvitykseen on koottu kansainvälisen ja kansallisen kirjallisuuskatsauksen muodossa tutkittua tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömääristä, koulutuksesta, mitoituksista ja rakenteista erilaisissa toimintaympäristöissä. Niiden perusteella on osoitettavissa, että hyvää palvelua ei synny ilman asiantuntevaa ja osaavaa riittävästi koulutettua ammattihenkilöstöä, joka on oikeassa suhteessa palvelun tarpeeseen. Tuulariitta Ruontimo, asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala
RSS ATOM